Ampuminen

Eilen oli taas pitkä päivä. Menin yliopistolle kymmenen maissa ja mietin matkalla, että miksi en koskaan maanantaina vie kamoja toimistolle ennen kun menen luennolle. Kävelin sitten reippaasti toimiston suuntaan ja ihmettelin, miksi siellä oli valot. Rymistelin avaimen kanssa lukkoa ja astuin kovalla ryminällä luokkaan. Siellä istui opettaja ja kaksi opiskelijaa ja mieleeni muistui eräs asia: maanantaisin kello 9-11 meidän luokassa on jiddishin tunnit!

Pujahdin siitä sitten nopeasti toimiston puolelle ja manailin itsekseni, koska minulla on vain 20 minuuttia aikaa ennen omaa luentoani. Pienen surfailun jälkeen (jee, mun koneen airport toimii jälleen) ryntäsin taas pahoitellen jiddishin läpi. Elämänilo palasi kuitenkin pian, kun sain pitkästä aikaa häärätä netissä luennon aikana. Viva la airport!

Keskellä päivää juttelin vanhempien ja mummun kanssa hetkisen Skypessä. Samaan aikaan kämppikseltä tuli tekstari, että meidän naapurustossa oli ollut ampumiskohtaus. En oikein tiennyt miten suhtautua. Mietin hetken, että pitäisikö lähteä nyt kotiin, kun on vielä valoisaa, koska tiesin, että muuten pääsisin kotiin vasta kymmenen maissa. Jäin kuitenkin yliopistolle, koska illalla oli kuoroharkat.

Kuoron jälkeen istuin metrossa ja hieman arvelutti kävellä metroasemalta kotiin, koska ampuminen oli tapahtunut juuri sillä asunnon ja aseman välillä. Heti kun tulin ulos, näin poliisiautoja, joilla oli vilkut päällä joka kadun kulmassa. Se ainakin hieman rauhoitti. Mitä lähemmäksi kotia pääsin, sitä enemmän poliisiautoja oli ja mun vakkarikaupan edessä oli keltaisilla do not cross –poliisinauhoilla eristetty alue, jossa oleskeli poliiseja. Oli erittäin epätodellinen olo, että jotain tällaista on tapahtunut ihan melkein mun oven edessä. Menin kotiin kaupan kautta. Ihmiset olivat kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, itse ehkä hieman enemmän varuillani kuin yleensä. Kämppiksen mukaan niiden kolmen vuoden aikana, kun se on asunut asunnossa, täällä ei ole tapahtunut mitään vastaavaa. Toivottavasti tämä onkin vain yksi irrallinen tapaus.

Todellisuuteni on kuitenkin ehkä hieman muuttunut. Varovaisuus on valttia, myös keskellä päivää.