I can smell roses. Kämppis oli ostanut ruusuja ja olin yrittänyt haistella niitä jo monta päivää. Ja tänään haistoin ihanan ruusuisen tuoksun! Olen jo hieman kyllästynyt kipeänä olemiseen. Neljä päivää neljän seinän sisällä alkoi olla jo liikaa, joten aamulla laitoin vaatteet päälle. En saanut itseäni ihmisen näköiseksi, mutta matkaan käy. Metromatka hieman arvelutti, mutta meni ihan ok. Matkalla pysähdyin postitoimistoon, koska monet Annulle lähettämistäni kirjeistä oli ilmestynyt takaisin meidän postilaatikkoon, koska niissä oli liikaa painoa (lue liikaa karkkia). No, laitoin ne kaikki yhdessä isommassa kuoressa menemään. Nyt alkaa olla viimeiset hetket lähetellä mitään, ku se tulee tänne jo parin viikon päästä. Iik!

Kun pääsin toimistolle, tuntui hieman heikolta. Hain heti teetä ja join melkein yhellä kulauksella koko kupin. Kylmä hiki nousi otsalle, mutta ajattelin, et kyl se tästä. Suunnittelin tän päivän tunnit loppuun ja myös ens viikon kunnallisvaalitunteja. Sitten nykyinen ja entinen lehtori saapui paikalle ja vuorotellen koittivat mun otsaa ja diagnoosi oli selvä: vielä on kuumetta. Mut passitettiin takaisin kotiin lepäämään. Kiva, että ne välittää. Suunnittelin ensi viikon tunnit loppuun, skypeilin kotiin ja sit lähdin kohti Brooklyniä.

Metromatka oli aika karsea. Jossain vaiheessa rupes yskityttään ihan kauheasti. Olin varmaan puhunut liikaa. Yskiminen ei millään ottanut loppuakseen ja istuin vain paikallani yskien, silmät kiinni, kyyneleet valuen pieninä puroina poskia alas. Huh. Ehkä olen vielä huomisenkin potilaana, että paranen kunnolla. Erikoisen sitkeä tää nykiläinen flunssavirus. Toivottavasti ei tarvi kuitenkaan mennä tän takia lääkäriin. En edes tiedä, minne pitäis mennä. Onneks on kuitenki kaikki vakuutukset kunnossa, niin ei tarvi ainakaan siitä huolehtia.

Näiden sairaslomapäivien aikana olen katsonut kämppiksen vaikuttavan dvd-kokoelman melkein läpi. Vielä tosin löysin leffan, jota en ole nähny. Ehkä se on tän illan ohjelma. Klik - telkku päälle ja aivot narikkaan. Toivottavasti ne saa vielä takaisin, sit kun paranen.