Ampuminen

Eilen oli taas pitkä päivä. Menin yliopistolle kymmenen maissa ja mietin matkalla, että miksi en koskaan maanantaina vie kamoja toimistolle ennen kun menen luennolle. Kävelin sitten reippaasti toimiston suuntaan ja ihmettelin, miksi siellä oli valot. Rymistelin avaimen kanssa lukkoa ja astuin kovalla ryminällä luokkaan. Siellä istui opettaja ja kaksi opiskelijaa ja mieleeni muistui eräs asia: maanantaisin kello 9-11 meidän luokassa on jiddishin tunnit!

Pujahdin siitä sitten nopeasti toimiston puolelle ja manailin itsekseni, koska minulla on vain 20 minuuttia aikaa ennen omaa luentoani. Pienen surfailun jälkeen (jee, mun koneen airport toimii jälleen) ryntäsin taas pahoitellen jiddishin läpi. Elämänilo palasi kuitenkin pian, kun sain pitkästä aikaa häärätä netissä luennon aikana. Viva la airport!

Keskellä päivää juttelin vanhempien ja mummun kanssa hetkisen Skypessä. Samaan aikaan kämppikseltä tuli tekstari, että meidän naapurustossa oli ollut ampumiskohtaus. En oikein tiennyt miten suhtautua. Mietin hetken, että pitäisikö lähteä nyt kotiin, kun on vielä valoisaa, koska tiesin, että muuten pääsisin kotiin vasta kymmenen maissa. Jäin kuitenkin yliopistolle, koska illalla oli kuoroharkat.

Kuoron jälkeen istuin metrossa ja hieman arvelutti kävellä metroasemalta kotiin, koska ampuminen oli tapahtunut juuri sillä asunnon ja aseman välillä. Heti kun tulin ulos, näin poliisiautoja, joilla oli vilkut päällä joka kadun kulmassa. Se ainakin hieman rauhoitti. Mitä lähemmäksi kotia pääsin, sitä enemmän poliisiautoja oli ja mun vakkarikaupan edessä oli keltaisilla do not cross –poliisinauhoilla eristetty alue, jossa oleskeli poliiseja. Oli erittäin epätodellinen olo, että jotain tällaista on tapahtunut ihan melkein mun oven edessä. Menin kotiin kaupan kautta. Ihmiset olivat kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, itse ehkä hieman enemmän varuillani kuin yleensä. Kämppiksen mukaan niiden kolmen vuoden aikana, kun se on asunut asunnossa, täällä ei ole tapahtunut mitään vastaavaa. Toivottavasti tämä onkin vain yksi irrallinen tapaus.

Todellisuuteni on kuitenkin ehkä hieman muuttunut. Varovaisuus on valttia, myös keskellä päivää.

Back in business!

Olenpas ollut laiska. Kai kun olin kipeä totuin tekemättömyyteen ja tuhansia tunteja kestävään videoiden töllöttelyyn. Nyt on kuitenkin pakko palata todellisuuteen, koska flunssasta on jäljellä vain sitkeä yskä. On ollut oikeastaan aika mukavaakin olla taas bisi. Eilen olin koko päivän yliopistolla yhdeksään asti. Kuoroharjoituksista on kyllä tullut ihan ykkösjuttu. Siellä on tosi kivoja tyyppejä ja on tosi ihanaa laulaa täyttä kurkkua. Sunnuntaina on eka esiintyminen: study break. Sinne tulee kai ihmisten kavereita ja kai joku toinen kuoro. Kuulostaa hauskalta.

Tänään oli myös erittäin kiva ja erittäin kiireinen päivä. Sain lehtorilta reissumiespaketin! Jippii! Pidin edistyneille tunnit kunnallisvaaleista, torstaina jatkuu. Katottiin Ylen Vaalikeskustelu K-18-ohjelmaa. Mahtavaa, että voi näyttää opiskelijoille eilen tulleita ohjelmia. Mikä loistava tekninen harppaus eteenpäin. Ei tarvi enää elää vuosikymmeniä vanhojen videoiden varassa! Kateltiin siis hieman vaalikeskustelua ja oppilailla oli esitelmiä puolueista. Torstaina jatketaan hieman tarkemmin ehdokkaista, mikä on hyvä ehdokas ja tehdään tietsikkaluokassa vaalikoneita. Ne oli innoissaan aiheesta. Tulee aina tosi hyvä fiilis, kun oppilaat oikeesti on kiinnostuneita siitä, mitä tunnilla käsitellään! Marraskuussa Annu tulee jutteleen niille vaalituloksista, mukavaa.

Jatkokurssin tunnit meni kans hyvin. En tiedä mistä se johtu, ehkä siitä et ne niin ilahtu entisen lehtorin näkemisestä, kun se moikkas oppilaita tunnin alussa. Tai sit oli iihan ok tunnit. Keskivaiheilla oli tosin huomattavissa pientä haukottelua, mut kuka ei olis väsyny, jos on ollu koko päivän tunneilla ja meidän tunnit on neljästä kuuteen! Mut lopussa ne innostu taas mun kehittämistä tehtävistä niin paljon, ettei niitä meinannu saada ollenkaan lähteen kotiin! Heh, ehkä otan sen kohteliaisuutena… Ensi viikolla niillä on taas koe.

Odottelen vielä tunnin täällä toimistolla, kun alkaa tilastotieteen laskutunti puoli kahdeksalta. Olen onneksi ehtinyt laskea kaikki valmiiksi. Jostain syystä tuntuu, että tahti hidastuu joulua kohti. Onneksi Tai sitten olen vain kehittynyt lukemisessa ja laskemisessa. Oli sitten kumpi tahansa, olen siitä iloinen ja toivon, että saan suurimman osan matskusta luettu ensi lauantaihin mennessä, että saan nauttia yhteisolosta Annun kanssa kun se tulee tänne. Onneksi se on täällä yli kaksi kuukautta, joten ei tarvi ihan joka tuntia panikoida. Olen kyllä niin onnellinen, että se tulee. Nää kaksi kuukautta ilman Annua on ollut kyllä nälkävuoden mittaiset.

Kunnallisvaalit

Perjantaina olin äänestämässä kunnallisvaaleissa ja toisin kuin Annu, kirjoitin lappuun oikean numeron. Tässä muutama kuva matkan varrelta.

Leevi oopperassa

Käytiin toisen Fulbrightin kanssa kuuntelemassa Karita Mattilan Salome-esitys. Hän sai tosi suuret suosionosoitukset. Mukava ilta muutenkin.

Netti toimii!

Päivä, jona saan netin. Jippiaijee! Pitkän sairastamisen jälkeen olen lopen kyllästynyt olemaan sisätiloissa. Jopa niin kyllästynyt, että herääminen seitsemän maissa ei edes tuntunut pahalta. (Ja se on jo huolestuttavaa.) Odottelen netinasennusmiestä saapuvaksi. Yhtiön liukuva arvio oli kello kahdeksan ja kahdentoista välillä, joten tässä sitä nyt odotellaan vielä mahdolliset kolme tuntia. Mutta nyt ei mieltä masenna mitään, kun saan vihdoinkin oman netin (toivottavasti se toimii!) ja illalla mennään suomalaisseurueessa katsomaan Karita Mattilan Salome-oopperaa. Jännää, en ole aiemmin nähnyt Karitaa livenä enkä sitä paitsi koko oopperaakaan. Ennen esitystä mennään illalliselle, jos löydettäis joku kiva paikka oopperan läheltä. Eiköhän, siitä tämä kaupunki on tunnettu.

Juttelin eilen moneen otteeseen Annun kanssa ja siskon kanssa ja vielä toisen suomen assarin kanssa. Ääni lähti. ☺ Mutta oli kiva tuntea kuuluvansa vielä tähän universumiin, täällä pienessä huoneessa oleskelun jälkeen. Tunnen ihmisiä! Aah.

Mietin tässä, että pitäiskö lukea amerikan politiikkaa vai kattoa telkkua. Ehkä rupeenkin etsimään opaskirjoista meille raflaa täksi illaksi. Joo, niinpä teenkin!

I can smell roses. Kämppis oli ostanut ruusuja ja olin yrittänyt haistella niitä jo monta päivää. Ja tänään haistoin ihanan ruusuisen tuoksun! Olen jo hieman kyllästynyt kipeänä olemiseen. Neljä päivää neljän seinän sisällä alkoi olla jo liikaa, joten aamulla laitoin vaatteet päälle. En saanut itseäni ihmisen näköiseksi, mutta matkaan käy. Metromatka hieman arvelutti, mutta meni ihan ok. Matkalla pysähdyin postitoimistoon, koska monet Annulle lähettämistäni kirjeistä oli ilmestynyt takaisin meidän postilaatikkoon, koska niissä oli liikaa painoa (lue liikaa karkkia). No, laitoin ne kaikki yhdessä isommassa kuoressa menemään. Nyt alkaa olla viimeiset hetket lähetellä mitään, ku se tulee tänne jo parin viikon päästä. Iik!

Kun pääsin toimistolle, tuntui hieman heikolta. Hain heti teetä ja join melkein yhellä kulauksella koko kupin. Kylmä hiki nousi otsalle, mutta ajattelin, et kyl se tästä. Suunnittelin tän päivän tunnit loppuun ja myös ens viikon kunnallisvaalitunteja. Sitten nykyinen ja entinen lehtori saapui paikalle ja vuorotellen koittivat mun otsaa ja diagnoosi oli selvä: vielä on kuumetta. Mut passitettiin takaisin kotiin lepäämään. Kiva, että ne välittää. Suunnittelin ensi viikon tunnit loppuun, skypeilin kotiin ja sit lähdin kohti Brooklyniä.

Metromatka oli aika karsea. Jossain vaiheessa rupes yskityttään ihan kauheasti. Olin varmaan puhunut liikaa. Yskiminen ei millään ottanut loppuakseen ja istuin vain paikallani yskien, silmät kiinni, kyyneleet valuen pieninä puroina poskia alas. Huh. Ehkä olen vielä huomisenkin potilaana, että paranen kunnolla. Erikoisen sitkeä tää nykiläinen flunssavirus. Toivottavasti ei tarvi kuitenkaan mennä tän takia lääkäriin. En edes tiedä, minne pitäis mennä. Onneks on kuitenki kaikki vakuutukset kunnossa, niin ei tarvi ainakaan siitä huolehtia.

Näiden sairaslomapäivien aikana olen katsonut kämppiksen vaikuttavan dvd-kokoelman melkein läpi. Vielä tosin löysin leffan, jota en ole nähny. Ehkä se on tän illan ohjelma. Klik - telkku päälle ja aivot narikkaan. Toivottavasti ne saa vielä takaisin, sit kun paranen.

Kipeänä

Makaan sängyllä ja kuuntelen uutta levyä. Duffy: Rockferry. Tääki viikko on ollut suht rento. Torstaina olin lounaalla sushiraflassa toisen fulbrighterin kanssa. Oli maukasta, lounas maksoi vain 7.95 ja siihen kuului misokeitto ja kaksi annosta sushia! Oli hauskaa jutella kaikesta ja ei mistään. Huojennuin, kun huomasin, etten ole ainoa, jonka mielestä Nyki on mahtava kaupunki, mutta ei ehkä kuitenkaan sellainen paikka, minne haluaisi jäädä pidemmäksi aikaa. Sitä on vaikeaa selittää. Täällä on hienoa ja uskomatonta olla, mutta liian kallista opiskelijan kukkarolle. Turussa kävin paljon useammin ulkona syömässä ja konserteissa kuin täällä. Täällä on hienoa se, että voisi vaikka joka päivä kävellä uudessa paikassa ja nähdä uusia juttuja, mutta toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että tää on liian iso kaupunki hahmotettavaksi ja siten hieman haastava. Tietty en ole ollut täällä kovin kauan, joten katsotaan sit ensi keväänä, mitä mieltä olen.

Sushilounaan jälkeen mulla oli toinen tapaaminen entisen lehtorin kanssa. Oli oikein mukavaa! Ajattelin, että en jaksaisi sushin jälkeen syödä mitään, mutta pistelin urheana naamaan ison salaatin ja vielä leivoksenki! Yllättäin ei tarvinnut illalla syödä mitään… Oli yllättävän kaunis ja lämmin päivä ja istuttiin ulkona terassilla. Pedagogiikan kurssikin meni tällä viikolla huomattavasti paremmin kuin viime viikolla. Ehkä jaksan käydä siellä jouluun asti. Ilalla oli vielä kuoro. Oli taas oikein rentouttavaa. Konserttejakin tulossa.

Eilen, eli perjantaiaamyöstä, heräsin hiestä likomärkänä kuumeessa. Kurkkuun ja nenään sattui sietämättömästi enkä saanut enää unta. Laitoin Finrexinit kiehumaan ja filmin pyörimään ja kohta olikin jo hieman parempi olo. Kahdeksaan mennessä olin jo hieman selvinnyt ja tilasin netin asennuspalvelun. JEE! Ensi torstaina on netti. Kuinka hienoa. On sitä toivottu ja odotettukin jo siihen mennessä kuusi viikkoa. Se on ookoon hintanen, 29.95 kuussa ja asennus kaupan päälle. Paljon helpompi ja halvempi prosessi kuin Ausseissa, jossa piti ostaa modeemiki erikseen. Katotaan nyt sitten miten se toimii. Kännykkäverkko on ainakin tosi huono. Puhelimella kun yrittää lähettää tekstareita, se ei useinkaan toimi ja puhelut on suht kalliita. Ainoa toivo on se, että olis varaa ostaa iPhone täältä, se olis kuulia. Vois kuunnella musaa metrossa.

Annu soitteli illalla. Olin iloinen. Oli ollut koko päivän hieman hylätty olo, kun kämppiski oli koko päivän ulkona. Suunniteltiin sen isän synttäreille hieno lahjaan liittyvä kortti. Kuulin tänään, et se ei ollukaan onnistunu, mut Annu oli onneks kaupassa keksiny hienon b-suunnitelman.

Eilen ja tänään olen katsonut hulluna videoita. 4 leffaa ja 30Rock-komediasarjan koko ensimmäisen tuotantokauden. Tänään aloitin Grayn anatomia-sarjan ensimmäisen tuotantokauden. Olen menossa toisessa osassa. Ilta on jo pitkällä, joten en varmaan pääse sitä loppuun tän päivän puolella. Olo on jo paljon parempi, kurkku vielä karhea ja nenä ruvella niistämisestä (kaksi kokonaista vessapaperirullaa!), mutta yleisvointi on huomattavasti parempi. Olen yrittänyt litkiä teetä ja appelsiinimehua ja nyt viimeksi lauantaimarkkinoilta ostamaani vadelma-omenamehua. Eiköhän tässä pian ole taas terve, ainakin maanantaihin mennessä. Eiks vapaa-aika olekin tarkoitettu sairastamiseen, ettei tarvi olla töistä poissa?

Huomiseksi on luvattu kans aurinkoista. Menen varmaan taas skypeileen lähikahvilaan, et tarjoilijat voi taas nauraa mulle, kun puhun tietokoneruudulle ja huidon käsillä ilmaa. Ja jospa vaikka maistaisin jotain niiden keittoa huomenna. Hymyilyttää.

Uudet verhot

Illalla innostuin remonttireiskaksi. Ruuvasin eka vessanoveen samanlaisen salvan ku oman huoneen oveen. Siinäki ovessa on joskus ongelma, et se ei mene kiinni. Hieman epämiellyttävää, varsinkin jos on vieraita.

Sitten rupesin järkkäämään verhotankoja seinään. Olin kysynyt, et oisko talonmies voinu porata ruuvit poralla seinään, mut se ilmoitti, et joo, helposti ne saa käsinki. Siinäpä se ilta sit meniki, ku ruuvasin käsin 6 ruuvia kovaan seinään. Sormenpäät on edelleen hellänä. Mutta nyt on hienot verhot! Ja toivottavasti lämpötilaongelmaki pienenee. Nyt kun ilmat on kylmentyny, sisälläki on aika vilpoisaa, ku on vaan yksinkertaset ikkunat. Ehkä nuo verhot pitää hieman lämpöä sisällä.

Nyt otan taas rennosti ja kuuntelen musaa. Huomenna Manhattanille hengailemaan Bike MS-hyväntekeväisyystilaisuuteen.

Naapurustoa

Taas peruslauantaiaamu. Hyönteistuholaismies tuli pimputtelemaan ovelle seiskalta. Miksiiii??! Musta tuntuu, et aina kun se käy, tulee vaan enemmän ötököitä. Ehkä se on joku sen bisnesstrategia, et se istuttaa ötököitä, koska sit se kutsutaan takaisin. En tiedä. Pitäis ostaa samanlaisia myrkkyjuttuja, mitä käytettiin Ausseissa. Ne oli tosi tehokkaita. Tosin olen Ausseissa nyt saanut siedätyshoitoa, joten ötökät ei oikeasTtaan haittaa mua lainkaan.

Kattelin aamulla jonkun aikaa videoita ja sit menin taas markkinoille ostaan vihanneksia ja hedelmiä ja tein lounasta ja otin rennosti. Vihdoin pitkästä aikaa oli hieno päivä niin että mulla oli vapaa-aikaa, joten kävin vihdoin kävelemässä naapurustossa. Aika hienoa. En ollut tajunnutkaan, että parin korttelin päässä on hullun iso kauppakatu ja siellä on vilinää ku Rovaniemen markkinoilla. Oli erikoinen kokemus sinänsä, että olin yks harvoista valkonaamoista. Ilmeisesti tällä alueella asuu paljon mustia ja latinoja. Aika hienoa kokea joskus itse olevansa se erikoinen, joka erottuu muista ihonvärin perusteella. Kaikkien pitäis kokea tää joskus.

Otin muutamia valokuvia. Täällä on niin erilaista ku Ausseissa, siellä oli ehkä enemmän luontokuvausta, täällä ei sellasta voi harrastaa ku puistoissa, eikä se ole kovin jännää. Paitsi ehkä Central Parkissa. Pitää opetella ottamaan kaupunkikuvia erilaisista tilanteista. Mutta ehkä niistä saa jonkunlaisen kuvan tästä alueesta missä asun.

Takas tullessa lysähdin taas sängylle ja laitoin videot pyörimään. Viikonloppu on aika hyvä keksintö!

Työtä ja huvia

En päässytkään ihan vielä viikonlopunviettoon. Mentiinkin entisen ja nykyisen lehtorin kanssa tutustumaan suomen kurssien nettimateriaaliin sekä kielilabroihin. Oli oikein mukavat kolme tuntia keskustellessa opetuksesta, materiaaleista ja elämästä yleensä.

Koska olin jo kaupungissa, ajattelin, et olis kiva tavata kamuja lounaalle ja/tai mennä leffaan. Sain houkuteltua indonesialaisen opetusassarin mukaan. Tajusin puhelimessa hieman väärin, ei mentykään syömään ennen leffaa, mutta eipä haitannut! Sain hyvän tekosyyn napata matkan varrelta pizzaslaissin, naaam!

Mentiin katsomaan Coenin veljesten leffaa ”Burn for reading”. Se oli karu, mutta hauska. Suosittelen. Siinä oli George Clooney, Brad Pitt, Tilda Swinson ja muita isoja nimiä. Leffan jälkeen lähettiin käppäileen ympäriinsä ja kamu ehdotti, et mentäs Metropolitan museoon. Suostuin tietty heti. Käveleskeltiin aika tovi, seikkailtiin muun muassa Lincoln Music Theaterin alueella. Oli oikein mukavaa jutella, huomattiin olevamme aika samanlaisia monessa asiassa. Rakastan käveleskelyä New Yorkin kaduilla. Voisin kävellä täällä ympäriinsä tuntikausia, aina on uutta nähtävää ja kahden korttelin välein voi tulla täysin uudenlaisiin kaupunginosiin. Koskaan ei tiedä, mitä odottaa, mutta aina on jotain uutta nähtävää. Ja jos seura on vielä hauskaa, mikäs voisi olla mahtavampaa! Ja erittäin ystävällistä opiskleijan kukkarollekin…

Lopulta tultiin museolle. Huvitti hieman, koska olin juuri pari päivää sitten alkanut katsoa Gossip girl- sarjaa dvd:iltä. Sarja on kuvattu juuri museon ympäristössä, joten museon portaista tuli mieleen sarjan opiskelijoiden ruokatunnit. No, mentiin museoon, meillä oli sopivasti tunti aika ennen kuin se meni kiinni. Käppäiltiin alakerrassa ja ihmeteltiin kaikkea, esimerkiksi afrikan kankaanpainantataidetta. Olin melkein enemmän vaikuttunut itse rakennuksesta kuin kaikesta taiteesta. Melkein.

Jossain vaiheessa alkoi painaa selkää mukana oleva läppäri ja koululaukku ja museokin oli sulkemassa, joten lähdettiin käppäilemään kotiin. Metrossa mietin, että mikä mahtava päivä! Sovittiin tyypin kanssa, että meidän pitää sopia useammin tällaisia kivoja kulttuuri/huvittelutapaamisia. Ensi viikolla mennään teatteriin!

Pizza slice

Mikä ihana viikko! Istun yliopiston lähellä olevassa pizza slice –paikassa ja natustelen parsakaalipizzaa ja juopotelen mansikka-kiiwi-snapplea. Oli taas lyhyt päivä, ku pedagogiikka oli peruttu ja tilastotieteessä oli vaan kertaustunti koetta varten, joten en menny. Kotimatkalla kävin viskaamassa ylläreitä postissa Turkuun ja pankissa kyselemässä shekkivihkosta, joka ei koskaan tullut. Ilmeisesti sitä ei edes koskaan tilattu! No, nyt se tulee viimeistään kahden viikon päästä eli ajoissa ens kuun vuokraa ajatellen.

Oli kamala nälkä, ja olin pitkän aikaa jo haaveillut kunnon nykiläisestä pizzapalasta, joten poikkesin pizzapaikkaan. Pizza on ihan ok, ei mitään mahtavaa, mutta ei ihan huonoakaan. Ruokailun jälkeen menen taas lukemaan metroon ja sit ajattelin käppäilä naapurustossa (Tiedän, olen lupaillut jo aika monta kertaa, mut joka kerta on satanut vettä.) Näyttää, et nytki voi alkaa sataan eli pitää kiirehtiä.

Kaiken kaikkiaan on olut kyllä tosi mukava ja rento viikko. Kuulin kotoa, että veliki on suostunu keskustelemaan asioista, joten sielläkin pilkahtelee lupaus paremmasta. Kunhan Annu olis täällä, niin kaikki olisi aivan täydellistä. Mutta nyt viikonlopun viettoon!

Salpoja ja muuta sälää

Tää viikko on mennyt tosi mukavasti. On ollut tosi rentoa (ja ehkä olen itsekin osannut ottaa rennosti. On ollut helpompia päiviä, eilen en mennyt laskutunnille, kun se oli peruttu ja tänäänkin pääsin kotiin jo puoli seitsemäksi. Huomisen pedagogiikan tunti on peruttu, joten huominenkin on helppo ja sitten alkaakin jo viikonloppu! Ja ensi viikolla on kokeita, joten voin ottaa rennosti, koska mun ei tarvi tehä niitä. Aah, hienoa. Toivottavasti viikonloppuna tehdään jotain hauskaa toisen suomalaisen fulbrighterin kanssa. Ainakin meinaan tutustua paremmin Brooklyniin.

Tänään katselin illallisen aikana elokuvan ”Say anything…” Se oli hyvä. Mun kämppiksellä on valitettavan paljon romanttisia leffoja. Kivoja sinänsä, mutta lisää mun ikävää huomattavasti. No, tulipahan ainakin sen aikana syötyä taas meksikolaista ruokaa.

Leffan jälkeen askartelin hieman. Ruuvailin käsin ja tongeilla oveen salvan, että saan sen kiinni. Se on jotenkin löysä eikä mene kunnolla kiinni, vaan jää aina raolleen. Olohuoneen verhottomista ikkunoista seinään heijastava valo vaikeuttaa aina joskus nukahtamista, joten olin jo kauan miettinyt salvan ostoa. Tänään sain roudattua itteni yliopiston rautakauppaan ja sieltähän sellainen löytyi! Ja oikein oman kadun nimellä varustetut, hauska sattuma! Ja pienoisen uhittelun jälkeen sain ne ruuvattua tarpeeksi syvälle ja vielä ovenkin suljettua, vaikka salvan rinkula jäi hieman oven tielle. Meinasin jossain vaiheessa jo luovuttaa, mutta lopulta sain rinkulan tarpeeksi syvälle ovenkarmiin. Nyt ovi menee kiinni, jos käyttää voimaa ja saan huoneen täysin mustaksi! Tiedän, että Annu ainakin kiittää siitä mua, kun se tulee tänne neljän viikon päästä. Jee!