Back in business!

Olenpas ollut laiska. Kai kun olin kipeä totuin tekemättömyyteen ja tuhansia tunteja kestävään videoiden töllöttelyyn. Nyt on kuitenkin pakko palata todellisuuteen, koska flunssasta on jäljellä vain sitkeä yskä. On ollut oikeastaan aika mukavaakin olla taas bisi. Eilen olin koko päivän yliopistolla yhdeksään asti. Kuoroharjoituksista on kyllä tullut ihan ykkösjuttu. Siellä on tosi kivoja tyyppejä ja on tosi ihanaa laulaa täyttä kurkkua. Sunnuntaina on eka esiintyminen: study break. Sinne tulee kai ihmisten kavereita ja kai joku toinen kuoro. Kuulostaa hauskalta.

Tänään oli myös erittäin kiva ja erittäin kiireinen päivä. Sain lehtorilta reissumiespaketin! Jippii! Pidin edistyneille tunnit kunnallisvaaleista, torstaina jatkuu. Katottiin Ylen Vaalikeskustelu K-18-ohjelmaa. Mahtavaa, että voi näyttää opiskelijoille eilen tulleita ohjelmia. Mikä loistava tekninen harppaus eteenpäin. Ei tarvi enää elää vuosikymmeniä vanhojen videoiden varassa! Kateltiin siis hieman vaalikeskustelua ja oppilailla oli esitelmiä puolueista. Torstaina jatketaan hieman tarkemmin ehdokkaista, mikä on hyvä ehdokas ja tehdään tietsikkaluokassa vaalikoneita. Ne oli innoissaan aiheesta. Tulee aina tosi hyvä fiilis, kun oppilaat oikeesti on kiinnostuneita siitä, mitä tunnilla käsitellään! Marraskuussa Annu tulee jutteleen niille vaalituloksista, mukavaa.

Jatkokurssin tunnit meni kans hyvin. En tiedä mistä se johtu, ehkä siitä et ne niin ilahtu entisen lehtorin näkemisestä, kun se moikkas oppilaita tunnin alussa. Tai sit oli iihan ok tunnit. Keskivaiheilla oli tosin huomattavissa pientä haukottelua, mut kuka ei olis väsyny, jos on ollu koko päivän tunneilla ja meidän tunnit on neljästä kuuteen! Mut lopussa ne innostu taas mun kehittämistä tehtävistä niin paljon, ettei niitä meinannu saada ollenkaan lähteen kotiin! Heh, ehkä otan sen kohteliaisuutena… Ensi viikolla niillä on taas koe.

Odottelen vielä tunnin täällä toimistolla, kun alkaa tilastotieteen laskutunti puoli kahdeksalta. Olen onneksi ehtinyt laskea kaikki valmiiksi. Jostain syystä tuntuu, että tahti hidastuu joulua kohti. Onneksi Tai sitten olen vain kehittynyt lukemisessa ja laskemisessa. Oli sitten kumpi tahansa, olen siitä iloinen ja toivon, että saan suurimman osan matskusta luettu ensi lauantaihin mennessä, että saan nauttia yhteisolosta Annun kanssa kun se tulee tänne. Onneksi se on täällä yli kaksi kuukautta, joten ei tarvi ihan joka tuntia panikoida. Olen kyllä niin onnellinen, että se tulee. Nää kaksi kuukautta ilman Annua on ollut kyllä nälkävuoden mittaiset.