Päivä, jona saan netin. Jippiaijee! Pitkän sairastamisen jälkeen olen lopen kyllästynyt olemaan sisätiloissa. Jopa niin kyllästynyt, että herääminen seitsemän maissa ei edes tuntunut pahalta. (Ja se on jo huolestuttavaa.) Odottelen netinasennusmiestä saapuvaksi. Yhtiön liukuva arvio oli kello kahdeksan ja kahdentoista välillä, joten tässä sitä nyt odotellaan vielä mahdolliset kolme tuntia. Mutta nyt ei mieltä masenna mitään, kun saan vihdoinkin oman netin (toivottavasti se toimii!) ja illalla mennään suomalaisseurueessa katsomaan Karita Mattilan Salome-oopperaa. Jännää, en ole aiemmin nähnyt Karitaa livenä enkä sitä paitsi koko oopperaakaan. Ennen esitystä mennään illalliselle, jos löydettäis joku kiva paikka oopperan läheltä. Eiköhän, siitä tämä kaupunki on tunnettu.
Juttelin eilen moneen otteeseen Annun kanssa ja siskon kanssa ja vielä toisen suomen assarin kanssa. Ääni lähti. ☺ Mutta oli kiva tuntea kuuluvansa vielä tähän universumiin, täällä pienessä huoneessa oleskelun jälkeen. Tunnen ihmisiä! Aah.
Mietin tässä, että pitäiskö lukea amerikan politiikkaa vai kattoa telkkua. Ehkä rupeenkin etsimään opaskirjoista meille raflaa täksi illaksi. Joo, niinpä teenkin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti