Kalevala-maratoni

Aamulla ryntäsin stressissä toimistolle ysiksi. Tänään Kalevala-maratoni, tuo pitkään valmisteltu suurtapahtuma. Tehtävänä oli vielä tulostaa ja liimata pikkulapuille esiintyjät, esiintymiskieli ja -aika Deutsches Hausen eteiseen suunnittelemaamme korkkitauluun, jotta ohjelma sujuisi sutjakkaasti ja kaikille halukkaille olisi helpompi löytää esiintymisaika.


Myös käsiohjelma oli työn alla aamusella. Tietysti Murphyn laki iski jälleen. Lehtorin kanssa ohjelmaa korjatessa, tietokone sammui ja jouduin lähtemään lumimyrskyssä hakemaan kotoa unohtuneen adapterin. Kalevala-maratonin kunniaksi oli edellisenä yönä tullut lunta yli 30 senttiä ja sitä tuli edelleen vaakatasossa.

Kotona söin marketista haetun nuudeliaterian, sellaisen valmiin, ei pussinuudeleita sentään. Ajattelin, että täytyy saada masu täyteen, että jaksan iltaan asti. Ehdin ajoissa takaisin toimistolle ja tulostin valmiin käsiohjelman 130 ihmiselle. Ohho, onkos sinne tulossa niin paljon ihmisiä?!

Sitten menin Deutsches Hauseen, siellä oli jo lehtori paikalla ja catering. Nam, karjalanpiirakoita ja lohivoileipiä. Tosin ei niistä ollut paljon mulle iloa, lohta en syö ja väliajoilla ruuat katosivat nopeammin kuin pieru Saharaan, pardon my French. Mun tehtävänä oli seistä eteisessä ja kysellä ihmisiltä olivatko he ilmoittautuneet esiintymään ja varmistaa, että korkkitauluni oli aikataulussa. Muusikko-Ulla toimi MC:nä ja hänen kanssaan yritettiin mahduttaa kaikki halukkaat esiintymään.

Viisi tuntia sujuivat kuin siivillä. Oli ihan hauskoja esityksiä, perus runonlausuntaesitysten lisäksi oli laulua ja alkeiskurssin näytelmä Lemminkäisen kursimisesta kasaan. Itse olin opettanut kuorolleni Pekka Kostiaisen Armahan kulku. Aika vaikea biisi, joka vielä äänenavauksessa 2 minuuttia ennen esiintymistä kuulosti suhteellisen karsealta, meni todella hyvin ja monet kiittelivätkin laulusta oikein moneen otteeseen. Tulipa se nauhallekin, joten kunhan saan nauhat käsiini, totean itse, menikö se hyvin vai erittäin hyvin.

Kellon lähennellessä yhdeksää viikojen stressi purkautui kramppina vatsassa. Ilmeisesti se oli kalevala-maratoniin kuuluva oire, koska lehtorilla oli kuulemma ihan samanlainen olo. Kaverini kävi hakemassa suolakeksejä kioskilta, niin sain edes jotain ruokaa mahaani. Maratoni oli kyllä menestys, en olisi uskonut, että sinne tulee niin paljon ja erilaisia ihmisiä; nuoria ja vanhoja suomalaisia ja kaikennäköisiä ulkkiksia. Kalevalaakin kuultiin arabiasta ja jiddishistä savon murteeseen.

Kun oltiin saatu viimeisetki vieraat ulos ovesta, mentiin raflaan syömään pienellä joukolla. Hyvä kun sain silmät pidettyä auki, mutta sinne se pestopasta katosi ja lopulta pääsin kotiin saateltuna oman lämpimän ja kuohkean peiton alle. Aah.

Kulttuurisunnuntai

Aamulla herätys tuntui erittäin pahalta. Kaikkien työhakujen ja tulevan Kalevala-maratonin takia mulla on ollu tosi vaikea nukahtaa pari vikaa viikkoa ja aikainen herätys tuntui monen lyhyen yön jälkeen fyysisen kivuliaalta. Halusin kuitenkin liittyä indonesialaisen FLTA:n ja Bostonin fulbraitteripojan seuraan sunnuntaibrunssille Alice’s teacup -nimiseen ihanaan Liisa ihmemaassa -teemalla sisustettuun teeluolaan.

Muutkin olivat saaneet saman idean ja jouduttiin odottamaan kadun toisella puolella Starbuckissa 50 minsaa, mutta olihan se sen arvoista. Ja aika kului rattoisasti, kun odottelin uutta mochaccinoa sen jälkeen, kun tajusin että joku oli vienyt alkuperäisen. Onneksi mukava kahvilatyöntekijä lupas tehdä mulle uuden. Lopulta päästiin Liisan teekuppiin. Seura oli hyvää ja tee erinomaista. Ruokavalintani, kuminaporkkanavoileipä, ei ollut kummoista, mutta ei sovi valittaa. Metroasemalla sanoin hyvästit ja palasin hetkeksi kotiin skypeilemään Annun kanssa. Oli tosi mukavaa pitkästä aikaa puhua kasvokkain. Molemmilla on ollut kiireinen viikkoa, niin ei oltu ehditty samaan aikaan tietokoneelle kovin usein.

Kotoa lähdin Brooklyniin katsomaan Ibsenin Nukkekotia. Näytelmä oli aika erikoinen. Siinä oli hyviä ideoita, kuten tekniikkamiesten ja pianistin liittäminen näytelmään. Myöskin vertauskuva nukkekodista, jossa miehet ja lapset mahtuivat helposti asumaan, mutta joka oli liian pieni Noralle ja kaikille muille naisille oli jännä idea, joka oli toteutettu niin, että lapsia esitti kaksi lasta ja miehiä kolme kääpiötä. Kuitenkin päänäyttelijän feikki norjalaisaksentti, joka oli mielestäni lähinnä karmaiseva sekoitus feikkiruotsin, italian ja saksan aksenttia nosti ainakin itseltä niskakarvat pystyyn. Näytelmä oli myös liian pitkä ja kerroin kaverille sen jälkeen, ettei hän ollut menettäny mitään.

Brooklynistä matkasin Midtowniin Carnegie Hallille, jossa oli kuorokonsertti. Hurja lumisade! Sitä ennen nappasin mozzarellaleivän kahvilasta, karmiva nälkä! Konsertti oli tosi hieno ja päätin, että kun palaan Turkuun, mun on pakko löytää joku kiva kuoro.

Leppoisa lauantai

Mun piti aamusta asti litteroida haastatteluja, mutta en oikein saanut mitään aikaan, kun oli niin kiire päivä. Taas. Aamulla tosin ehdin hetken nauttia tosi suomalaisesta aamupalasta. Söin ruisleipää!! Aamulla tavattiin Columbialla ja mentiin bussilla adventistikirkkoon laulamaan kuoron kanssa. Oli mielenkiintoista seurata meininkiä oikein eka rivin penkeistä. Hieman luterilaisempaa meininkiä kuin noissa gospelkirkoissa, missä olen ollut täällä. Lämminhenkistä kuitenkin. Saarna oli vain hieman provosoivaa ja ihmettelen sitä, että täällä saarnat ovat enemmän sarja henkilökohtaisia anekdootteja kuin painavaa asiaa.


Kirkosta menin suoraan kahvilaan, jossa tapasin toisen fulbraitterin lounaalle. Ihana paikka! Ja tuli julkkiksiaki vastaan. Tina Fey lapsineen ja miehineen oli juuri lähdössä kun jonotin pöytää. Oliskohan mun julkkisluku nyt jo 3 koko ajalta. Heh.

Lounaalta käytiin kaunistautumassa ja sit lähdettiin Queensin Elmhurstiin indonesialaisen raflaan. Meitä oli seitsemän ja oli oikein kivaa jutella ja nauttia todella mahtavasta ruuasta. Ruoka muistutti thaimaalaista kookoscurrya ja malesialaista maapähkinäkastiketta. Haluan ehdottomasti mennä sinne takaisin!

Loppuillasta mulla ja toisella fulbraitterilla oli liput legendaariseen bluespaikkaan B.B. King’siin. Ei kuitenkaan päästy heti sisälle, niin käytiin naapurissa teellä ja kakulla. Itse B.B. King’s paikkana oli vaikuttava ja iso, ja bändi oli hyvä (tosin liian kovaääninen, kun olin unohtanut korvatulpat kotiin), mutta koko järjestely huusi TURISTIANSA! Setti kesti alle tunnin ja bändi keskeytettiin kesken biisin ja valot laitettiin heti päälle. Kummatkan meistä ei päässyt juomassa edes puoleen väliin. Oltiin hieman ajateltu menevämme sinne joku sunnuntai kuuntelemaan Harlem Gospel Choiria, mutta taitaa ton kokemuksen jälkeen jäädä väliin. Väsyneinä ja hieman pettyneinä noustiin Uptownin ykkösjunaan.

Hätäinen perjantai-ilta

Perjantai-iltana Bostonista saapui indonesian FLTA:n luokse suomalainen fulbraitteri kylään. Meni hieman aikataulut tiukoille, koska meillä oli liput jazzkonserttiin Bluenoteen ja ojan bussi oli myöhässä. Odoteltiin toisen FLTA:n kanssa vesisateisessa Morningside Heightsissa häntä pastaillalliselle. Hän saapui ja syötiin pikapikavauhtia.

Päästiin matkaan todella paljon liian myöhään ja yritin lähettää toiselle fulbraitterille viestiä, et tullaan myöhässä. Hän oli vielä kipeä ja kauhistelin ajatusta, että hän joutuisi seisomaan sateessa ulkona. No, kun yritin lähettää viestiä, tulikin ilmoitus, että mun rahat kännykästä oli loppu! Himpatti! Ja sit tuli just juna asemalle ja oli pakko nousta siihen. Matka kesti hirmu kauan ja toista junaa sai odottaa ikuisuuden.

Kun vihdoin päästiin Bluenoteen, kaveria ei näkyny missään. Sisältä soitin hänelle indonesialaisen puhelimesta, mutta verkko oli tosi huono ja kuulin vain, että hän oli tympääntynyt ja lähtenyt kotiin. Mulle tuli niin paha mieli siitä, että oltiin jätetty hänet pulaan, et jouduin menemään vessaan keräilemään itseäni. Takaisin pöytäänkään tultuani musa ei oikein innostanu, vaikka lavalla oli erittäin ammattitaitoinen latinojazzorkesteri.

Jossain vaiheessa kaverilta tuli viesti, että kaikki oli ihan ok ja hän oli vain lähtenyt kotiin lepäämään. Sen jälkeen ehdin nauttia vikasta kahdesta biisistä ja jammailinkin kovasti. Sitten juostiin sateessa asemalle ja mentiin kotiin nukkumaan.