Tää viikko on mennyt tosi mukavasti. On ollut tosi rentoa (ja ehkä olen itsekin osannut ottaa rennosti. On ollut helpompia päiviä, eilen en mennyt laskutunnille, kun se oli peruttu ja tänäänkin pääsin kotiin jo puoli seitsemäksi. Huomisen pedagogiikan tunti on peruttu, joten huominenkin on helppo ja sitten alkaakin jo viikonloppu! Ja ensi viikolla on kokeita, joten voin ottaa rennosti, koska mun ei tarvi tehä niitä. Aah, hienoa. Toivottavasti viikonloppuna tehdään jotain hauskaa toisen suomalaisen fulbrighterin kanssa. Ainakin meinaan tutustua paremmin Brooklyniin.
Tänään katselin illallisen aikana elokuvan ”Say anything…” Se oli hyvä. Mun kämppiksellä on valitettavan paljon romanttisia leffoja. Kivoja sinänsä, mutta lisää mun ikävää huomattavasti. No, tulipahan ainakin sen aikana syötyä taas meksikolaista ruokaa.
Leffan jälkeen askartelin hieman. Ruuvailin käsin ja tongeilla oveen salvan, että saan sen kiinni. Se on jotenkin löysä eikä mene kunnolla kiinni, vaan jää aina raolleen. Olohuoneen verhottomista ikkunoista seinään heijastava valo vaikeuttaa aina joskus nukahtamista, joten olin jo kauan miettinyt salvan ostoa. Tänään sain roudattua itteni yliopiston rautakauppaan ja sieltähän sellainen löytyi! Ja oikein oman kadun nimellä varustetut, hauska sattuma! Ja pienoisen uhittelun jälkeen sain ne ruuvattua tarpeeksi syvälle ja vielä ovenkin suljettua, vaikka salvan rinkula jäi hieman oven tielle. Meinasin jossain vaiheessa jo luovuttaa, mutta lopulta sain rinkulan tarpeeksi syvälle ovenkarmiin. Nyt ovi menee kiinni, jos käyttää voimaa ja saan huoneen täysin mustaksi! Tiedän, että Annu ainakin kiittää siitä mua, kun se tulee tänne neljän viikon päästä. Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti