Konferenssi YK:ssa

Aamulla oli herätys 6.30, koska vuorossa oli jännittävä YK:n konferenssi New Yorkissa sijaitsevassa YK:n päämajassa. Vai voiko sitä majaksi sanoa, kompleksiin kuuluu 7 rakennusta, joista yksi on korkea pilvenpiirtäjä.

Mentiin yhtä matkaa toisen fulbraitin kanssa ja oltiin hieman liian ajoissa liikkeellä ja käytiin matkan varrella nauttimassa kahvit. Tulikin tarpeeseen, kun ei olla kummatkaan totuttu noin aikaisiin herätyksiin.

Konffa alkoi jonotuksessa kirpeässä talvisäässä. Tunnin verran ehdittiin jonottaa turvatarkastuksiin ennen kuin päästiin ilmoittautumaan konferenssiin. Porukkaa riitti, meitä oli yhteensä 801! Oli oikein jännää seurata YK:n talon tapoja ja kuunnella puheita päivän aiheista eli ihmisoikeuksista. Lounastunnilla ehdittiin jopa viralliselle opaskierrokselle ja päästiin isoon kokoushuoneeseenkin katselemaan, missä yleensä keskustellaan koko maailmaa koskevista asioista Ban Ki-Moonin johdolla.

Päivä oli pitkä ja jalat oli ihan muusia kun tulin kotiin. Maistelin hieman minestronekeittoa ennen illan kulttuuririentoja. Oltiin ostettu sen toisen fulbraitterin kanssa liput New Yorkin filharmoonikkojen konserttiin liput. Menin lopulta yksin, kun seuralainen soitti viime tipassa ehtineensä vasta yksiin juhliin, jonne hän lähti suoraan YK:sta. Eipä haitannut.

Konsertti oli vaikuttava. Aluksi oli Beethovenin pianomusiikkia ja toisessa näytöksessä vahvaa venäläistä sinfoniamusaa. Tais vaan toi aikanen nouse vaatia veronsa, kun alkoi jo puolessa välissä nukuttaa. Nyt siis simmut kiinni ja unilandiaan!

Laiskottelua ja hyvin paahtuneita leipiä

Heräilin yöllä johonkin ihmemeteliin kadulta. Aamulla heräsin vasta kymmeneltä. Olen nukkunut niin paljon sen jälkeen kun Annu palasi Suomeen. Pää on ollut ihan pehmeä ja unohtelen perusjuttujaki. Toivottavasti alkaa kohta aivot toimimaan kunnolla, ni pääsen taas hieman opetus- ja opiskelurytmiin kiinni.

Yheltä nähtiin toisen fulbraitterin kanssa Columbian lippuluukulla ja ostettiin lippuja oopperaan. Jee! Sen jälkeen tultiin mun luo kokkaamaan. Menussa oli pasta e piselli eli hernepastaa. Se onnistu oikeen hyvin, vaikka juttelin välillä sekä äipän että Annun kanssa. Pakastimessa olleiden leipien paahtaminen ilman paahdinta oli hieman vaikeampaa. Huomasin, että paistaessa leipää pannulla eikä leivänpaahtimessa kannattaa seisoa ja valvoa paahtumista koko ajan. Muuten saattaa käydä köpelösti..

Ruuan jälkeen alkoi väsyttää, mutta jaksettiin turista aika kauan ennen kuin tuli sellanen olo, et pitäiskö tänään oikeesti tehäkki jotain. Mutta nyt on jo ilta enkä edelleenkään ole tehnyt mitään järkevää. Ehkä huomenna?

Seikkailua NYU:ssa

Eka tunnit NYU:lla tänään. Olin odottanu jo kauan innokkaasti, että pääsen tunnille. Lähdin ajoissa liikkeelle, että varmasti löytäisin oikeaan paikkaan ajoissa. Löysinkin paikan helposti, mutta sitten talon turvamiehet ei päästänytkään mua sisälle, koska mulla ei ole NYU:n opiskelijakorttia!

Olin ihan paineessa ja menin melkein itku kurkussa ulos. Yritin kadulla päästä nettiin, mutta ei onnannut. Vieressä oli onneksi Starbucks, joten menin sinne ja jouduin ostamaan niiltä nettiaikaa viimeisillä dollareillani. Rekisteröitymiseen meni ainaki 20 minuuttia ja sitten lähetin opettajalle paniikissa mailin, että en pääse sisään. Löysin lopulta sen puhelinnumeronkin netistä, mutta siinä vaiheessa kello oli kahta vaille eikä se tietystikään ollut enää toimistossaan.

Laitoin kuitenkin sille mailissa, että jos se näkee sen ennen tunteja tulee hakemaan mut alhaalta. Menin siis vielä aulaan odottelemaan hetkeksi ja tällä kertaa turvamies sanoi, että mene nyt sitten siitä ylös, mutta ensi kerralla pitää sitten olla joku lappu. Olin samaan aikaan iloinen ja harmissani. Olisi sitten päättänyt puoli tuntia sitten, niin mulla olis säästyny rahat ja hyvä mieli. Noh, onneksi pääsin. Nyt jännittää tosin jo ensi viikon puolesta, pääsenköhän tällä kertaa ekalla kertaa hissiin…

Tili tyhjänä, mutta eipä haittaa

Maanantai takanapäin. Oli ihan kiva päivä ja sain hulluna aikaan. Suunnittelin tunteja ja organisoin ensi viikon Opiskelu Suomessa – iltamaa. Toivottavasti saan sinne pari muuta tyyppiä puhumaan itseni lisäksi. Ruoka tulee onneksi laitoksen puolesta, joten siitä ei tarvitse huolehtia.

Yritän kehittää itselleni paljon ilmaista tekemistä. Olen palannut opiskelijaelämään toden teolla. Odottelen paniikissa opintotukea, joka tulee ensi viikolla. Lompakossa on kuusi dollaria ja kaapissa muutama hassu säilykepurkki, mutta eiköhän niillä pärjää ensi viikkoon asti.

Huomenna alkaa uusi kurssi NYU:lla. Jännittää hieman. Tuosta kurssista voi oikeastikin olla hyötyä ja pitää panostaa siihen, että tutustuu ihmisiin. Eiköhän se onnistu! Tänään palasin muutenkin oikeaan arkeen, kun oli kuoroharkat ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella.

Back to blogging!

Pitkästä aikaa. Ja siihen on syynsä. Annu tuli käymään marraskuun alussa ja lähti takaisin Suomeen toissapäivänä. Huomaa, mihin se aika kuluu, silloin kun ei ole yksin!

Tässä välissä tuli käytyä Bostonissa, vietetty joulu italialaisraflassa ja juhlittua uutta vuotta pelaten scrabblea ystävien seurassa uudessa Manhattanin kämpässä ja ehdinpä vielä Annun kanssa Torontoonkin. Nyt on siis paluu arkeen; Annulla alkaa huomenna työt Turussa ja mulla on jo viikko opetusta takana.

Suurin muutos syksyyn on se, että asun nyt Broadwayllä. Kuulostaa varmaan aika fancyltä, mutta ihan perussettiä tämä on. Patteri pitää hirveää mekkalaa, silloin kun keskuslämmitys on päällä ja yöllä on pakko pitää se pois päältä, että voi nukkua meteliltä. Torakoita en ole tosin täällä puolella jokea nähnyt kuin yhden. Plussaa!

Huomenna alkaa eka kokonainen viikko opetusta ja kursseja. Pääsin NYU:hun logopedian kurssille. En olisi uskonut sen olevan mahdollista, joten olen aika tyytyväinen. Katotaan nyt vielä tiistaina millaista siellä on. Mutta nyt varmaan jatkuu tää bloggailu toukokuuhun asti. Eiköhän tässä vielä keväälle ole varassa joitain jännittäviä seikkaluja…