Nautiskelua omassa huoneessa

Istun valmiin huoneeni työpöydän ääressä ja kuuntelen musiikkia. Kynttilät palaa ja huoneessa tuoksuu liljoilta. Maistelen vesimelonia ja karpalospitzeriä. Aika monet epäili, että saisin asunnon hankittua kymmenessä päivässä, mutta tässä sitä nyt ollaan. Tasan kymmenen yötä tulon jälkeen. Omassa täysin kalustetussa ja vieläpä omannäköisessä huoneessa nauttimassa hyvästä musiikista, hedelmistä ja rentoutumisesta. Tie tähän hetkeen ei ollut ihan helppo – näihin kymmeneen päivään mahtuu monia epätoivonkin hetkiä. Mutta kun on päämäärätietoinen ja tietää, mitä haluaa ja on myös hieman onnea mukana, asioilla on aina tapana lutviutua.

Aamulla lähdin hostellista puoli yhdeksän maissa. Vaikka olinkin vienyt tavarat jo sunnuntaina taksilla, yllättäin mulla oliki reppu, tietokonelaukku, käsilaukku ja vielä iso punainen paperikassi lähtiessä. Matka oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. Ensin seisoin 45 minsaa kaikki edellämainitut kamat selässä, olalla, jalkojen välissä lattialla. Loput 10 minsaa sain sentään istua, mutta siinä vaiheessa hartiat oli tietty jo ihan jumissa. Matkalla metroasemalta kämpälle punainen paperipussi hajosi. Mikä klassikko! No, onneksi siinä nimenomaisessa punaisessa pussissa oli mukana iso Ikean sininen muovikassi, johon sulloin kadulla levinneet tavarat.

Ikean tyypit soitti eilen, että he tuo mun vuodesohvan ja kaapin yhdentoista ja kolmen välillä, joten laitoin lehtorille mailia, että en ehkä ehdi tänään tunnille. Tekemistä olikin sitten niin paljon tänään, että kokosin noita kahta huonekalua noin kuusi tuntia putkeen! Vuodesohva oli suhteellisen helppo ja nopea, kun tajus systeemin. Kaapin kanssa meni puolestaan aina välillä hermo, kun käytin ruuvimeisselin päätä vasarana. Laiskuutta, kun en jaksanut lähteä ostamaan vasaraa, mutta kyllä se valmiiksi tuli. Ja hieno se on!

Kun olin saanut huonekalupalapelit tehtyä rupesin pienentämään pyykkivuorta ja pesin kolme koneellista. Ihan luksusta, kun saa vaan mennä kellariin hissillä ja laittaa pyörimään. Olin varautunut siihen, että joudun aina lähtemään jonnekin kauemmas pyykkäämään, jolloin siihen menee koko ilta, kun pitää istua ja odottaa, että tulee valmista. Sain siis kaikki likaiset ja uudet lakanat pestyä. Maltan tuskin odottaa, että pääsen sukeltamaan uuteen, hienoon sänkyyn!

Mutta nyt on vesimelonit syöty ja spitserit juotu ja aion mennä nauttimaan ensimmäisestä kuumasta suihkusta kymmeneen päivään. Ah, mikä nautinto!