Eilen olin mukana erittäin jännässä historiallisessa hetkessä Columbian yliopiston pääkirjaston portailla. Koko päivän olin kuullut vähän väliä musan jytinää toimistoon ja kampuksella liikuskeli tavallista enemmän tummiin pukuihin sonnustautuneita ihmisiä. Lounasaikaan kävin tarkastelemassa tilannetta paikan päällä. Keskelle kampusta oli tuotu iso TV-skriini ja kaiuttimia, joista aina välillä kajahti mikkitestausääniä ja välillä jopa uusimpia radiohittejä.

Seitsemän aikaan illalla, laitoksen tervetuliaistilaisuuden jälkeen tulin takaisin tapahtumapaikalle. Kirjaston portaat olivat täynnä iloisesti toisilleen puhuvia opiskelijoita, tyhjää paikka oli vaikea löytää. Ruudulla näkyi testikuva eikä kaiuttimista kuulunut mitään. Hetken kuluttua ruudulle ilmestyi kiivaasti puhuvan miehen liikkuvaa kuvaa, mutta ääntä saatiin odotella vielä viitisen minuuttia. Kun tekniikka vihdoin saatiin kuntoon, yleisö puhkesi valtaviin suosionosoituksiin.

Kun McCain ilmestyi kuvaan, kirjaston portailla kohisi. Monet hänen kommenteistaan saivat osakseen kovaäänistä buuausta. Aiemmista keskusteluista Columbian opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa olin saanut käsityksen, että Columbia on suhteellisen liberaalismielinen yliopisto. Ja kun Obama vihdoin astui lavalle kättelemään McCainiä, yleisö repesi huutoihin ja raivokkaisiin suosionosoituksiin kuin kyseessä olisi ollut tunnettu rockmuusikko.

Tunnelma hetken historiallisuudesta, kun nämä virallisen nimityksen jälkeen ensimmäistä kertaa yhdessä samalla lavalle astuneet presidenttiehdokkaat kättelivät, ylsi jopa tämän kyynisen ja Amerikan poliitikasta hyvin pihalla olevan suomalaisen aistimuksiin. Tässä on jotain hyvin suurta tekeillä. Tosin molempien ehdokkaidenylitsevuotavat ylistykset Amerikan ylivertaisuudesta saivat aina välillä kiristelemään hampaita…

Obama vakuutti yleisön (entisenä Columbian oppilaana) ja minutkin hienostuneella puhetyylillään. Hänen sanomansa upposi yleisöön kuin karkki lasten masuihin jouluna. Molempien ehdokkaiden esiintymisen jälkeen oli selvä, ketä columbialaiset äänestävät marraskuun vaaleissa. Ehkäpä myös minä äänestäisin tuota karismaattista, kaunopuheista ja uutta tulevaisuutta lupaavaa Amerikan tulevaa presidenttiä.