Perjantaina olin yliopistolla kymmeneltä, kun Bill kertoi, että silloin tulee tietokonetyyppi katsomaan mun printteriä, kun se ei printtaa worddokuja. Tyyppi oli kuitenkaan saapunut ajoissa, mutta sehän ei haitannut, kun kerrankin netti toimi ja sain skypeillä Annun kanssa. Tietokonetyyppi tuli tunnin myöhässä, mutta se oli oikein joviaali tyyppi ja laittoi mulle kaupan päällisiksi vielä uusimman version microsoft officesta! Nyt se toimii kuin unelma!!
Ennen lounasta ehdin vielä jutskata äidinkin kanssa skypessä! Ja sitten lounaalle toisen Fulbrighterin kanssa. Oli oikeen mukavaa jutskailla. Sekin on samassa tilanteessa opiskelujen, Suomeen jääneen poikakaverin ja uuden oppimisen kanssa. Oli oikein rentouttava ja virkistävä lounashetki.
Aamulla sain (vihdoinki!) saanut täkäläiselle tilille pankkikortin ja nyt menin hakemaan siihen pinkoodia. Apupoika konttorin ovella sanoi, että joo, odota vaan pari päivää, ni kyl se tulee postissa. Ylempi pankkivirkailija näki minut (olen ollut siellä monta kertaa vaatimassa nopeampaa toimintaa) ja sanoi, että tämä hoidetaan hetkessä. Ja niinhän tehtiin! Nyt mulla on kortti ja pin ja saan rahaa tililtä, kuinka hienoa!
Loppupäivä olikin sitten hieman alamäkeä. Satoi ja seikkailtiin mun viikonloppuvieraan kanssa downtownissa etsien ensin toisiamme ja sitten neidille sopivaa ruokapaikkaa. Vali vali oli päivän sana jälleen kerran ja mulla meinaa jo mennä hermo. No, maanantaina on hänen viimeinen päivänsä meillä ja sitten saan palata ”rauhalliseen” yksinäiselooni. Kaiken tämän häsläyksen jälkeen menetin suunnittelemani opiskeluillan vuodesohvan päällä makoillen. Paniikki alkaa nousta siitä, ehdinkö ikinä ottaa muita kiinni opinnoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti