Perjantai-iltana Bostonista saapui indonesian FLTA:n luokse suomalainen fulbraitteri kylään. Meni hieman aikataulut tiukoille, koska meillä oli liput jazzkonserttiin Bluenoteen ja ojan bussi oli myöhässä. Odoteltiin toisen FLTA:n kanssa vesisateisessa Morningside Heightsissa häntä pastaillalliselle. Hän saapui ja syötiin pikapikavauhtia.
Päästiin matkaan todella paljon liian myöhään ja yritin lähettää toiselle fulbraitterille viestiä, et tullaan myöhässä. Hän oli vielä kipeä ja kauhistelin ajatusta, että hän joutuisi seisomaan sateessa ulkona. No, kun yritin lähettää viestiä, tulikin ilmoitus, että mun rahat kännykästä oli loppu! Himpatti! Ja sit tuli just juna asemalle ja oli pakko nousta siihen. Matka kesti hirmu kauan ja toista junaa sai odottaa ikuisuuden.
Kun vihdoin päästiin Bluenoteen, kaveria ei näkyny missään. Sisältä soitin hänelle indonesialaisen puhelimesta, mutta verkko oli tosi huono ja kuulin vain, että hän oli tympääntynyt ja lähtenyt kotiin. Mulle tuli niin paha mieli siitä, että oltiin jätetty hänet pulaan, et jouduin menemään vessaan keräilemään itseäni. Takaisin pöytäänkään tultuani musa ei oikein innostanu, vaikka lavalla oli erittäin ammattitaitoinen latinojazzorkesteri.
Jossain vaiheessa kaverilta tuli viesti, että kaikki oli ihan ok ja hän oli vain lähtenyt kotiin lepäämään. Sen jälkeen ehdin nauttia vikasta kahdesta biisistä ja jammailinkin kovasti. Sitten juostiin sateessa asemalle ja mentiin kotiin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti