Mun piti herätä aikaisin. Heräsinkin, mutta lojuin taas peiton alla puoleen päivään, koska asunnossa on niin kylmä. Tein tosin jotain edes hieman hyödyllistä; katsoin dokkarileffaa Maria Montessorin elämästä. TV-kaistan tekstitys ei taaskaan toiminut, mut olin ylpeä itsestäni italian ymmärtämisestä. En ole käyttänyt tai opiskellut italiaa todella pitkään aikaan, mutta olisin jopa voinut tekstittää ohjelman!Kaheltatoista tuli iloinen skypesoitto vanhalta ystävältä Oslosta. Oli oikein kiva jutella ja puhelu venyikin tunnin mittaiseksi. Puhelua viihdyttivät kaverin kaksi uutta rottaa, jotka aiheuttivat kaaosta heittelemällä sukkia ympäri kämppää ja häpäisemällä pehmolelua…
Suunniteltu lenkki Centralparkissa jäi siis edelleen totetuttamatta, mutta eipä huolta. Jumppailin kotona ja olin taas myöhässä tapaamisesta toisen fulbraitterin kanssa. ”Onneksi” se oli joutunut jonottamaan niin kauan postissa, että ehdin jopa käydä suihkussa ja laittautua. Edessä oli jännä päivä. Eka mentiin alakaupungille ranskalaistyyliseen kahvilaan lounaalle. Ah, ihana paikka! Lounaan jälkeen poikettiin samalla kadulla olevaan uusien suunnittelijoiden yhteisputiikkiin. Ihana paikka, eikä ollut mikään älyttömän kalliskaan. Toivoin, että olisin tiennyt paikasta aiemmin, olisin ainakin vienyt uutena vuotena täällä käyneen kaverini sinne. Mutta parempi myöhään kuin milloinkaan!
Matka jatkui Urban Outfittersin kautta Espritiin, mun suosikkikauppaan! On alennusmyynnit menossa ja Annu oli saanut juuri palkan, joten olin saanut luvan hankkia uudet farkut takamuksesta revenneiden tilalle. Meinasin mennä ihan hulluksi, kun farkkuja sai kahdella kympillä! Ostinki lopulta kahdet ja vielä kaksi paitaa. Olin niin onnellinen, kun sain uusia vaatteita entisten reikäisten tilalle!
Kaupoista lähdettiin kohti Brooklynin museota. Pihalla tuli vastaan tuttu Columbian indonesian opettaja, ei ole todellista! Museossa oli vilinää ja vilskettä. Joka kuun ensimmäisenä lauantaina museossa on bändejä, luentoja, keskusteluja, seurustelua. Sanalla sanoen elämää. Hengailtiin hetki egyptologian näyttelysä ja henkäiltiin keuhkoihin yleistä vilinää. Illan päätteeksi päädyimme vielä delin kautta kasvispiirakat pussissa leffateatteriin katsomaan Benjamin Buttonin tarinoita. Kotimatkalla huokailtiin ja toivottiin, että joka päivä voisi olla näin mahtava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti