Huh, jaloissa tuntuu. Olen kävellyt ympäri kaupunkia. Tai siis oikeastaan Broadwaytä edestakaisin. Tänään siis aamuisen suklaansyönnin jälkeen pääsin vihdoin suihkuun ja sitten kävelin iso reppu selässä Columbiaan. Vein henkilökunnalle Columbiaan suklaata, tietysti Fazerin. Sitten pomo tuli paikalle ja juteltiin mukavia tulevasta työstä. Jätin samalla kolmasosan kirjastostani työhuoneen hyllylle. Ainakin hieman vähemmän muutettavaa sitten, kun joskus löydän kämpän!
Kymmeneltä aloitettiin orientaatio. Mukana oli siis saksan laitoksen opetusassarit sekä minä ja yiddishin assari. Muut ei ollu opettanu juuri lainkaan, joten jotkut asiat tuntuivat mulle hieman liian rautalangasta väännetyiltä. Mutta ei sovi valittaa, opettamisessa ei ole koskaan valmis, ainahan voi oppia lisää. Oli myöskin ihan mukavaa kuulla pitkästä aikaa saksaa. Ja, sehr schön!
Töiden jälkeen tarkkailin asuntotilannetta. Aamuntunneilla täytin netissä kämppishakusivulla lomakkeen ja löysin muutaman varteenotettavan huoneen. Lähetin mailia vuokraajille sivuston kautta, mutta ei ole vielä kuulunut mitään. Pitää vain toivoa ja jaksaa hakea. Hieman kyllä jännittää, mutta hintataso ei olekaan ihan niin korkea kuin luulin, VAIN 800 dollaria kuussa. Yhdestä huoneesta. Mutta on se parempi kuin 1500, mihin olin varautunut.
Muutenkin asiat alkaa lutviutua. Sain tänään kännykän ja se toimii! Sain jopa lähetettyä Annulle viestin. Muille en vielä ehtinyt, kun Suomessa kello oli jo yön puolella. Hupaisaa, miten pienestä voi iloita. Suomessa on kyllä tottunut ehkä hieman liian hyvälle. Iloitsin puhelimesta niin paljon, että tarjosin itselleni sushiraflan terassilla avokadorullia. Ne oli ihan maukkaita, mutta ikävissäni toivoin Annun olevan mukana. Yhdessä syödyt Australian lounassushit maistuivat paremmilta.
Matkalla hostellille latinomies kaupitteli kovalla alennuksella ja imartelulla kampaamopalveluita ja sai lopulta ylipuhuttua yliväsyneen suomalaisen ottamaan tarjouksen vastaan. Kova oli kyllä yrityskin. Nooh, nyt on hemmottelupäivä itselle ja yhdelle kaverille varattu, kunhan olis vaan se tyttökaveri olemassa. Pitäisköhän soittaa kamu Helsingistä nopeasti paikan päälle? Nooh, ehkä täältäkin löytyy kohta kavereita. Huomenna menen yhden saksan laitoksen harjoittelijan kanssa kahville. Hymyilyttää.
1 kommentti:
Hyvä juttu, kaikki järjestyy ja toivottavasti hyvä kämppäkin löytyy kohta! Verryttelen täällä tutkijahuoneessa yksinäni ja toivon salaa ihmeinspiraation iskevän. Apinaterkkkuja nykiin! Ja sitten illalla monkiin itkemään..
Lähetä kommentti