Ohhoijaa. Onpas ollut päivä. Makoilen hostellissa vuoteella ja yläkerran tyttö nukkuu jo. Tai ainakin yrittää. Mulla on nenä tukossa ja kurkku karhea. En tiedä johtuuko se Nykin ilmasta vai siitä, että liikkuu monta kertaa päivässä kuumasta ulkoilmasta ilmastoituihin sisätiloihin. Nappasin Claritynin, toivottavasti aamulla jo helpottaa.
Tänään siis jatkui orientaatio ja vuorossa heti aamulla oli kaikkien minitunnit. Olin ryhmässä, jossa oli saksan, ranskan, italian, espanjan ja venäjän esitykset. Tosin venäjän tuntia en ehtinyt nähdä, koska minut määrättiin toiseen huoneeseen opettamaan, koska heillä oli tunnit loppuneet kesken ja meillä oli vielä kaksi pitämättä. Menin siis uuteen luokkaan ja opetin heille ensin hieman kertauksenomaisesti: ”Minä olen piip” ja ”Kuka sinä olet?” Tunnin varsinaisena aiheena oli värit, ja tunti meni hyvin ja oppilaat oli yhteistyökykyisiä ja oppi sanat tosi nopeasti. Sain hyvää palautetta. Tempo oli kuulemma ollut hyvä ja tunti edennyt määrätietoisesti, mutta ei liian nopeasti. Tunnin jälkeen lounaalla yksi oppilas, eräs saksan assari, toi mun väripaperivihkon ja sanoi: ”Hei, minä olen Artturi.” Se oli hieno hetki! Myöhemmin selvisi, että samainen Arthur haluaisi oppia norjaa ja kerroin, että aion kysyä laitoksen johtajalta, josko saisin pitää norjan alkeiskurssin ensi keväänä. Hän oli riemuissaan ja sanoi, että vaikka kurssia ei tulisi, hän haluaisi oppia norjaa.
Iltapäivästä yritin selvitellä mikä on UNI. Se on ilmeisesti joku yliopiston antama henkilötunnus, jota tarvii kaikkeen yliopiston juttuihin. Sitä yritettiin saada käyntiin kahden tietokoneihmisen kanssa kielilabrassa, mutta ei onnistunut. Vastahakoisesti meidän laitokselta luvattiin kysellä asiaa ensi viikkoon mennessä. Huomenna pitää yrittää myös selvittää sähköpostiosoitetta ja muita käytännön asioita. Onneksi huomenna on vapaapäivä.
Kuudelta tapasin suomalaisen tutun 14th streetillä. Olin jo hieman paniikissa, kun vartti yli ei näkynyt vielä ketään missään. Sitten tuli puhelinsoitto ja huomasimme olevamme ihan eri asemalla. Lopulta löydettiin toisemme ja mentiin kahvilaan. Oli kiva jutskailla suomeksi ja huomattiin kulkeneemme samoja teitä, vaikka ei oikeastaan tunneta toisiamme kovinkaan hyvin. Oli oikein mukavaa ja sain kutsun teatteriesityksen lauantaina!
Mukavan tapaamisen jälkeen oli edessä vieläkin jännittävämpi juttu. Menin metrolla Brooklyniin katsomaan mahdollista uutta kämppää! Olin hieman myöhässä ja kävelin vielä asemalta ihan väärään suuntaan ja kun lopulta olin oikealla kadulla, en muistanut tarkkaa talonnumeroa. Soitin Annulle Suomeen (kello oli silloin Suomessa kolme yöllä) ja kyselin apua osoiteongelmaan. Oli aiemmin lähettänyt Annulle piilokopion vuokraajan mailista, jossa osoite oli. Nooh, sitten kuitenkin löysin numeron jostain irtonaisesta lapusta ja huomasin seisovani sattumalta juuri sen talon edessä! Menin sisään ja tapasin erittäin herttaisen mustan tytön, joka tarjosi minulle teetä. Juteltiin Suomesta ja tutkimuksistamme, asunnosta, Brooklynista ja Columbiasta. Tultiin hyvin juttuun. Se oli jopa lukenut Suomea koskevan wikipediajutun! Molemmin puolin tuntui mukavalta, mutta sovittiin, että nukutaan vielä yön yli ja mailaillaan/soitellaan huomenna. Jännää. Tyttö oli tosi mukava ja kämppä kiva, joskin mun pitäs hankkia hieman kamaa, kuten patja, peitto, verhot ja sellasta. Lisäksi paikka on suhteellisen kaukana, noin tunnin matka kahdella metrolla. Voisin ehkä soittaa vielä muutamaan Manhattanin paikkaan huomenna ennen kuin päätän mitään, vaikka toisaalta tyttö oli niin mukava, että olisi sääli olla tutustumatta häneen paremmin. Mutta, nukutaan yön yli ja makustellaan, miltä kaikki maistuu huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti