Asuntoa etsimässä

Toimistolla ei ollut saapuessani ketään, mutta onneksi Richard, saksan proffa, pelasti minut antamalla avaimen omasta nipustaan, koska ei kuulemma tarvinnut sitä enää. Ennen kaikkien kieliaineiden opetusassistenttien orientaatiota yhdeksältä ehdin pirauttaa skypellä mamillekin ja selittelin kaikenlaista tästä Nykissä olemisesta. Kai päällimmäisenä on epätodellinen olo siitä, että oikeasti asun täällä, enkä ole vain käymässä niinkuin yleensä reissuilla.

Orientaatiossa päästiin eilisen teoriasta hieman pidemmälle. Päivä alkoi mukavalla jutustelulla aamupalan ohessa ja se tulikin tarpeen, sillä aamiksen jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toiset jäivät puolan shokkitunnille, itse lähdin toisen ryhmän mukana japanin shokkitunnille. Kysessä oli siis asettautuminen oppilaan asemaan, kun he tulee tunnille, jossa puhutaan vain kohdekieltä, jota he eivät ymmärrä lainkaan. Alkuhämmennyksen jälkeen metodi alkoi tuntua järkevältä ja nyt osaan sanoa japaniksi konnichiwa, sayoonara, Leevi desu ja vaikka mitä.

Iltapäivällä käytiin vielä tarkemmin läpi tuntien suunnitteluvaihetta ja erilaisten tehtävien käyttöä tunnilla tietyn kielioppiasian harjoittelussa. Loppupäivästä suunniteltiin kieliryhmissä huomisen minioppitunteja. Minä, hausan ja indonesian kielten opetusassarit suunniteltiin tunteja yhdessä, tietysti eri kielille. Huomenna siis ehkä pidän suomen minitunnin väreistä. Hmm, mitäköhän siitä tulee!?

Orientaation jälkeen ehdin vielä toimistolle ja minulle oli tullut viesti kämppishakusivuilta! Jee! Joku Columbiassa opiskeleva opiskelijatyttö etsii kämppistä Brooklyniin, Brooklyn Heightsin lähelle. Annun kanssa ollaan aina puhuttu, että kaikki muut, jotka tulee Nykiin haluaa aina asua Manhattanilla, mutta me ollaan aina haluttu asumaan Brooklyn Heigthsiin, koska sieltä on parhaat näkymät suoraan Manhattanin skylineen. Uu. Laitoin tytölle heti viestin takaisin, että olen erittäin kiinnostunut, milloin voin tulla katsomaan. Onni ei kuitenkaan suosinut rohkeaa. Hostellilla huomasin sähköpostilaatikostani, että häneltä on tullut viesti sivustolle. Puhelimesta oli akku loppu, joten hän ei voinut soittaa ja nyt täältä hostellilta en jostain syystä pääse enää hakusivustolle. Miiiiiiksiii?! Sanoin nimittäin viestissä, että olisin tänään voinut jo mennä katsastamaan asunnon, mutta nyt en tiedän, mitä tytteli mulle vastasi. Aargh.


Nyt tuli se tyttö, jota en ole nähnyt kolmeen päivään, mutta joka aina tulee huoneeseen kello kaksi yöllä. Pyytelin anteeksi, että herään aina niin aikasin ja se pyyteli anteeks, et se aina kolistelee sisään myöhään. No, eipä siis huolta. Muutenkin asiat alkaa selviämään pikkuhiljaa. Tänään sain jopa aikaiseksi hankkia virallisen työluvan yliopiston opiskelijapalveluista. Kyllä se tästä.